HAUSKA, HUPSU HARRASTUS

Emäntä on pitkin ikäänsä kirjoitellut kirjeitä ja kortteja. Vintissä on tallessa kirjeitä vuosikymmenten takaa, mutta näin internet-aikaan kirjeet ovat vaihtuneet sähköpostiksi, mikä sikäli on vähän harmillista. Tosin näin korona-aikaan Emäntä on yllättänyt muutamia ystäviään ihan oikeilla, käsinkirjoitetuilla kirjeillä.

 Joitakin vuosia sitten Emäntä löysi kuitenkin postcrossing-harrastuksen. Siis minkä?! No, se on semmoinen harrastus, jossa kirjoitetaan kortti tuntemattomalle ja saadaan kortteja tuntemattomilta. Ja Emäntä on kyllä täysin hurahtanut tähän harrastukseen! En kyllä yhtään ihmettele. Miten sitä muuten voisi saadakaan  kortteja vaikka Kiinasta, Etelä-Koreasta, Australiasta tai Intiasta?

Suomalaiset ovat kuulemma väkilukuun suhteutettuina maailman innokkain Postcrossing-harrastajakansa. Emäntä ei siis todellakaan ole ainoa, joka lähettelee kortteja tuntemattomille ja joka odottaa innolla jokaista käyntiä postilaatikolla. On nimittäin todella mukavaa löytää postin seasta oikea käsinkirjoitettu postikortti! Korttien välityksellä Emäntä on oppinut monta uutta asiaa erilaisista kulttuureista ja välittänyt tietoa myös eskariryhmänsä lapsille. Tästähän on suorastaan moninkertainen hyöty!

Muutamia tänä vuonna tulleita kortteja esittelen:

Maori-kulttuuria Uudesta Seelannista

Golden Gate, San Francisco

Raitsikkapysäkki, Am Ring/Wien

Tässä olen itseäni ylhäisemmässä seurassa: Intian pääministeri (vuosina 1947-64) Nehru. Hih, meillähän on samanlaiset parrat!

Mallertshofer Kirche Saksasta

Tsekin kansallislaulu "Missä on kotini"

  Emäntä on profiilissaan toivonut eri maiden ruokapakkauksista tehtyjä kortteja ja tällainen tuli Latviasta. Mielenkiintoistam millaisia ruokia sitä maailmalla syödäänkään!

 

 Hihhulihei! Tämän vuoden ensimmäinen pääsiäiskortti tuli Saksasta!

Ja sitten niitä hienoja postimerkkejä:

Maailma pienenee kummasti postikorttien myötä!

LEIVONTAPÄIVÄ

 Emäntä ja Ystävä olivat sopineet jo joulun jälkeen, että talvilomaviikolla leivotaan karjalanpiirakoita. Ja niinhän se homma sitten toteutettiin. Yhdessä leipominen kuulostaa hauskalta. Ja koska karjalanpiirakoiden tekeminen on monivaiheista käsityötä, onnistuu pulikoiminen, täyttäminen ja rypyttäminen, paistaminen ja voitelu nopeammin ryhmätyönä. Samalla Emäntä ja Ystävä ehtivät jutella kaikenlaisista asioista maan ja taivaan väliltä. Kuuntelivatpa toisella korvalla myös linnunlaulu-cd:tä

Emännällä virtaa karjalainen veri. Äiti joutui lapsena lähtemään kahteen kertaan evakkoon sota-aikana ja toisella kerralla elämä piti aloittaa lopullisesti alusta uudella paikkakunnalla Keski-Suomessa. Äiti leipoi usein karjalanpiirakoita ja ne kuuluivat ehdottomasti kaikkiin juhliinkin tarjottaviksi; niin häihin, ristiäisiin, lakkiaisiin, rippijuhliin, hautajaisiin kuin muihin merkkipäiviin.

Emännän mummu se vasta melkoinen piirakkaleipuri oli! Emäntä muistaa lapsuudesta mummulan tuoreet, voilta tirisevät piirakat ja sultsinat, joita mummu oli juuri leiponut. Nam!

Näillä opeilla Emäntä haluaa pitää perinteitä yllä ja opettaa piirakanleipomisen salat aikanaan myös Pienelle Ihmiselle, joka nyt on vasta reilun vuoden ikäinen. Pikkuiset kädet pääsevät jossain vaiheessa rypyttämään piirakoita...

Emäntä teki kuoritaikinan jo edellisiltana. Tosin piti sitä vielä vähän vaivata ja hieroa pöydältä jauhoja sekaan, että taikinaa olisi helpompi kaulita. Ensin tehtiin pitkä "käärme", josta Emäntä pilkkoi sopivankokoiset palat. Ne pyöriteltiin ja litistettiin odottamaan pulikoimista eli kaulitsemista. 

Kaulitseminen on suorastaan rauhoittavaa (paitsi siinä tapauksessa, että taikina tarttuu pöytään ja saa aikaan repeämiä 😉).

Ystävä oli keittänyt kotonaan puuron valmiiksi. Sitä vähän ohennettiin maidolla ja lisättiin kananmunaa ja suolaa. Kananmuna pitää uunissa kiehuvan puuron koossa piirakan sisällä ja lisää myös ruokaisuutta.

 

Lopputuloksena oli herkullisia piirakoita. No, ei näillä ihan piirakkakilpailuja voitettaisi, mutta makuhan on tärkein, vai mitä?

Hieno suoritus ja mukava päivä Emännällä ja Ystävällä. Minä siinä sivussa nautiskelin.

                        Mukavan suloista kevätviikonloppua Sinulle toivottelee Topi 💗

KÄVIN TAIDEMUSEOSSA

 Emäntä otti minut mukaan Äänekosken taidemuseoon. Taas pääsin siis tutustumaan ihan uuteen paikkaan. Emäntää kiinnosti kovasti Himmelifantasioita -näyttely. Niin minuakin, mutta ensin käväistiin museon toisessa päässä ihmettelemässä kaimani Toivo "Topi" Parantaisen taideaarteita ja hänen henkilökohtaisia tavaroitaan. Enemmän ihmettelin ja ihastelin, Emäntä otti muutaman valokuvan.

Tämä vanha talo on hieno paikka museolle. On kuulemma rakennettu jo 121 vuotta sitten. Hyvin on säilynyt ja pitänyt kuosinsa. Ja bonuspisteitä siitä, ettei tätä hienoa rakennusta ole ikinä purettu! Kyllä entisaikaan osattiin tehdä hienoja taloja monine yksityiskohtineen.

Sisällä ollaan!

Toivo Parantainen toimi pitkään Liimattalan koulun opettajana ja hän oli varsinainen taiteen kerääjä. Museolla on mm. useita Einar Reuterin eli taiteilijanimeltään M.Ahtelan maalauksia, joihin pääset tarkemmin tutustumaan tätä kautta: http://tassutellentaiteeseen.blogspot.com/search/label/Toivo%20Parantainen

Toivo Parantainen rakasti kauneutta ja kauniita esineitä. Tämäkin katselemani peili pöytineen ja jakkaroineen kuului Parantaisen kodin kalustoon. Aika harvinaista miehiseen sisutukseen, sillä Parantainen eleli yksikseen ja kuoli poikamiehenä. Emäntäkin muuten pääsi joskus nuorena tyttönä vierailemaan Liimattalan taidekodissa. Se oli jossain vaiheessa suosittu käyntikohde.

Vähän harmittaa, ettei Emäntä kuvannut mm. Parantaisen kirjoituskonetta, jolla hän kirjoitteli artikkeleita. Käsittääkseni Toivo Parantainen oli myös sujuvasanainen kaunosielu.

Mutta mitä ihmettä? Miksi Hugo Simbergin Köynnöspoika on täällä taidemuseossa? Eikös sen pitäisi olla Tampereen Tuomiokirkossa? Seinältä löydän selventävän lehtiartikkelin: Toivo Parantainen osti teoksen vuonna -69 (samana vuonna, kun Emäntä aloitti koulunkäynnin) ja maksoi siitä 35000 markkaa, mikä vastasi silloisen opettajan vuosipalkkaa. Aikamoinen investointi Parantaiselta! 

Emännän mukana kuljin  Himmelifantasioita katsomaan! Päivi Pulli ja Sirpa Hasa ovat päästäneet todella luovuuden valloilleen ja lopputuloksena on mitä hauskimpia ja upeampia himmeleitä, joihin on liitetty  maalattuja pääsiäismunia. Emäntä otti enemmän kuvia Himmelinäyttelystä ja löydät niitä täältä.

Ja täältähän löytyi myös jo jotain muutakin keväistä ja pääsiäiseen liittyvää, nimittäin kahvikuppeja, joissa pääsiäisruoho jo komeasti vihersi.

Myönnetään: olen linssilude ja ihan vastakohta Emännälle, joka ei ollenkaan nauti olla kuvattavana.

Jos asut lähellä Äänekoskea, suosittelen käymään taidemuseolla katsomassa hienoja näyttelyitä. Museokortilla tai kolmen euron pääsymaksulla riittää kovasti katsottavaa.

Heipat taas! Mitähän seuraavaksi puuhailen Emännän seurassa? Jää nähtäväksi!