KUKKAISJUTTUJA

 Hei pitkästä aikaa!

Lumet ovat jo sulaneet ja tilalle on tullut kukkasten loisto. On se ihmeellistä, miten viime talven tosi isot lumimäärät lopulta sulivat. Nyt kylvetään auringonpaisteessa ja lämmössä. Niin mukavaa! Siitäkin huolimatta, että hikeä pukkaa Tupasvillatontun myssyn alle, mutta eipä ole aihetta valittamiseen.

Emännän ja Isännän pihapiirissä kukkii jo melkoisen moni kukkanen. Istahdin tähän värikkään esikkopuskan viereen. Tämmöinen harmaanpuoleinen tonttu-ukko rakastaa värejä.

Emäntä on ostellut menneinä vuosina kylän "puutarhagurulta" erilaisia taimia ja hyvin ne ovat sopeutuneet tämänkin vanhan talon pihapenkkiin. Niinkuin nyt tämä erikoisen värinen vuokkokin.

Akileijat ovat tosin olleet tämän talon nurkilla jo vuosikymmeniä ja Emäntä on niitä joutunut poistamaankin, kun kukka tuntuu viihtyvän ja leviävän vähän liiankin tehokkaasti vieden tilaa muilta kasveilta.

Viime yön rankkasade jätti timantteja akileijan lehdille.

Joskus monta vuotta sitten Emäntä istutti pääsiäisnarsissien sipulit maahan ja siitä lähtien ne ovat ilahduttaneet jokakeväisellä kukinnallaan.

Topi Tonttunen viidakossa. 😊

Piha on täynnä pieniä aurinkojakin. Emäntä iloitsee voikukista eikä raaski niitä hävittää. Miksi pitäisikään? 

Emäntä odottelee, että saa tehdä ensimmäisen kerran voikukkaseppeleen Pienelle Ihmiselle. Minä sain lakkini koristukseksi harjoituskappaleen. Kyllä nyt kelpaa!

Kellarin kulmalla ruohikko sinertelee. Sielläpä kasvaa Emännän yksi lempikukkasista: lemmikki! Emäntä rakasti niitä jo pienenä tyttönä. Ihastuukohan Pieni Ihminenkin niihin? Varmasti, jos mummuunsa tulee!

Pihapiirissä viihtyvät pääskyset säestivät tätä kuvausreissua. Vai naureskelevatko keskenään Emännän aivoituksille?

PS. Osallistun tällä postauksella PIENI LINTU - blogin haasteeseen KUKKA.