torstai 22. heinäkuuta 2021

KÄVÄISIN KUUSAMOSSA

 Emäntä ja Isäntä pääsevät aniharvoin reissaamaan yhdessä. Isäntä on niin innokas askartelemaan ja rakentamaan, että hänen vapaa-aikansa tahtoo mennä kotinurkissa. Hyvä niin, että on taitava Isäntä.

Olipa kuitenkin mukavaa, että heinäkuun alussa Emäntä, Isäntä ja ystäväpariskunta pakkasivat matkakassit ja suuntasivat Kuusamoon. Yllätys, yllätys: minä pääsin mukaan!

Suurpetokeskuksessa oli jännittävää käydä! Pääsi näkemään ihan läheltä oikeita karhuja. Tosin ne olivat helteen takia aika noiveita, mutta kyllä niille oppaan tarjoamat vihannekset, hedelmät ja hunaja maistui.
 

Tässä kuvassa Juuso-karhu on menossa hoitajansa Sulo Karjalaisen avustuksella taiteilemaan.

Ja tällaista jälkeä Juuson tassuista syntyi:


Aikamoisia karvakasoja nämä nallet! Näyttävät niin lempeiltä, mutta ovat kuulemma melkoisia petoja. Onneksi oli tuo aita välissä.


Ihan näin lähelle pääsin yhtä nallea. Emännän teki mieli vähän silitellä karhua korvasta, mutta onneksi malttoi mielensä. Olisi voinut tulla kotiin sormitta. 

            

Yksisilmäinen ilves kurkisteli aidan takaa. Onpa hyvä, että nämä turvattomat ja orvot eläimet ovat päässeet hyvään hoitoon. Opas jutteli niille lempeästi ja se tuntui suorastaan liikuttavalta.

Pääsin veneen kyytiin Julma- Ölkyllä. Isäntä ja rouva Ystävä lähtivät kulkemaan lenkkipolkuja pitkin ja Emäntä sekä herra Ystävä halusivat kiertää kanjonin vettä pitkin. Huh, huimat olivat jykevät kallioseinämät.

Veneretkeilijät  taisivat vähän ihmetellä, kun Emäntä kaivoi minut repusta esiin, mutta mitäs sillä väliä!



Koska Isäntä ja rouva Ystävä viipyivät haastavalla kävelyreitillä pitkään, päättivät Emäntä ja herra Ystävä odotellessaan samota vähän matkaa metsäreitillä. Aika korkealle kiipesivät maisemia ihailemaan. Sää oli helteinen ja hiki virtasi, mutta olo oli onnellinen.


Porojakin reissussa nähtiin ja niitä piti väistellä tiellä. Oli ne komeita sarvineen ja pienet vasat niin hellyttäviä.


Emäntä ja Isäntä ystävineen kävivät myös Kiutakönkäällä, mutta minä lepäilin sen päivän hotellihuoneessa. Kuusamon keskustassa vierailivat myös Hannu Hautalan valokuvia katsomassa. Kas kummaa, siellä oli serkkujakin paikalla.



Olipas niin mukava reissu!








JOULUKUU ON TONTTUSEN PARASTA AIKAA!

 No jopas vain marraskuu livahti kuin huomaamatta. Vähänhän se oli harmaa ja valoton, mutta nyt, kun lunta on jo maassa ja aurinkokin pilkah...