TALVEN VIIMEINEN PÄIVÄ

 Hip hei siellä ruudun takana! Kiitos kaikille ihan yhteisesti mukavista, iloa tuovista kommenteista! 

Aurinko paistoi tänäänkin niin ihanasti lähes pilvettömältä taivaalta. Mittari näytti iltapäivällä kahdeksaa lämpöastetta ja lämpö sai jo paikoitellen mustan maan näkyviin. Jee! Yleensä maaliskuu maata näyttää, mutta nythän ollaan jo melkein maaliskuussa. Onpa mukavaa!

Yleensä Emäntä vetää lipun salkoon Suomalaisen Kulttuurin  eli Kalevalanpäivänä, mutta tänään hän teki poikkeavan päätöksen: lipputankoa ympäröi niin valtava lumimäärä, että Emäntä olisi uponnut syvälle lumeen. Siispä jäi lippu vetämättä salkoon. 

Emäntä ja Isäntä päättivät tehdä retken mökille. Kahvia keitettiin termospulloon, voileivät tehtiin valmiiksi ja yksi makkarapakettikin sujautettiin koriin. Minäkin pääsin mukaan mökkimaisemiin ihan ensimmäistä kertaa. Emännän veli on käynyt aiemmin auraamassa mökkitien, joten pääsimme perille asti autolla. Kiva veli kuten ne kaksi muutakin veljeä! 

 No huh! Mökin kuistilla odotti melkoinen kasa lunta lapioitavaksi. Eihän siinä muu auttanut kuin laittaa hihat heilumaan. Minä toimin työnjohtajana.

Kahteen pekkaan heiluttuaan Isäntä ja Emäntä saivat viimein kuistin näkyviin. Iso lumikuorma on tainnut hieman vääntää kuistia  vinoon. Voih!

Mökin kamiinaan viritettiin tulet. Emäntä otti kotoa hieman sytykkeitä, mutta koville otti, ennen kuin saatiin piippu lämpiämään ja tulet syttymään. 

Tuleen tuijottelu rauhoittaa.

Mökin sisällä oli vielä pitkään sen verran viileää, että Emäntä ja Isäntä päättivät nauttia retkieväät kuistilla auringon lämmössä. Tankkasivat kuulemma samalla D-vitamiinia. Puhelivat siitä, miten kiitollinen saa olla täällä luonnon keskellä hiljaisuudessa. Samaa mieltä ehdottomasti!

Kaihoisasti katselin rannan suuntaan. Vielä ei vesi välky vapaana, mutta jahka kevät etenee, siintelee silmieni edessä sinisenä hohtava järvi ja vihreään pukuun pukeutuneet rantakoivut. 

Eli ei ole syytä vaipua epätoivoon: nämäkin lumet sulavat ja kesä tulee aikanaan. Sitä odotellessa päätin tehdä samaa kuin Isäntäväki eli tankata itsekin D-vitamiinia suoraan auringonsäteistä!

PS: Emäntä lomailee alkavan viikon, joten mitähän kaikkea hän keksiikään puuhata? Jännityksellä odotan...

MINÄ OLEN TOIVO

Virallisesti olen Toivo Taneli Tupasvillatonttu, mutta Topiksi minua kutsutaan. Emännän isä oli Toivo, mutta Topina hänetkin tunnettiin. Topi on ihan hyvä nimi minullekin.

Isäntä ja Emäntä asuvat ikivanhassa talossa, jossa pakkasella seinähirret paukkuvat ja ilmanvaihto pelaa luontaisesti. Talvella käyttävät villasukkia ja lämmittävät ahkerasti hellaa ja leivinuunia. Kotoista!

Minä en ole kovin vanha, ehkä noin reilut parikymmentä vuotta ja synnyin tontuntekijä Minnan käsissä. Muutin tähän huusholliin, kun minut lahjoitettiin isäntäparille ja ihan hyvin olen tässä hirsituvassa viihtynyt. Yleensä istun kaapin päällä, mutta tänään Emäntä sai päähänsä, että istuminen loppuu nyt ja alan seikkailla siellä sun täällä. Myönnetään, että Emäntä on hieman lapsellinen, mutta ymmärrän sen, kun hän työskentelee lasten kanssa. Siinä hommassa ei oikein pärjää, jos on kovin tosikko. Emäntä ei ole!  

Emäntä ei oikeasti usko tonttuihin, mutta kunhan vähän nyt höpsöttelee minun kanssani. Yrittänee torjua ikäviä koronauutisia ja luoda vähän positiivista mielialaa itselleen ja ehkä jollekin muullekin.

Minulla on karvainen kaveri, Mauri. Mauri on Welsh Corgi , töppöjalkainen makkarapötkylä, jolla on kuninkaallista sukua. Sen kaukaisia serkkuja on itsellään Englannin kuningatar Elisabetilla. Emäntä ja Isäntäkin tykkäävät kovasti Maurista, jota he silloin tällöin ottavat yökylään. Mauri viihtyy hyvin Emännän ja Isännän seurassa. Oikeasti sen omistaa heidän miniänsä. 

Emäntä ottaisi mielellään kuvia Maurista, mutta kun se on kova häslääjä ja innokas veitikka, siitä on välillä tosi vaikea saada kuvia. Tässäkin  se jo suunnitteli hyppäämistä sohvalta.

Tänään on ollut tosi keväinen päivä. Käväisin ulkona ihmettelemässä tooosi isoja lumikasoja ja kuuntelemassa lintusten laulua. Ihan mahtavaa, että koko ajan päivä pitenee ja linnut innostuvat laulamaan entistä enemmän. 

Isäntä on joutunut linkoamaan lunta monen monena päivänä. Talon pihassa on hirveän isot lumikasat. Toissailtana ja -yönä lumet tipahtivat katolta kovalla ryminällä. Koko talo natisi ja isäntäväki heräsi kesken unien. Näyttää siltä kuin koko talo olisi hautautumassa lumeen. Keittiön ikkunan allakin on niin iso lumivuori, että se melkein peittää näkyvyyden. Mitenkähän nämä ehtivät sulaa ennen kesää?

Hangella on eläinten jälkiä. Aika usein tämän talven aikana on näkynyt jäniksen jälkiä pihapiirissä, samoin naapurin kissan tassunjälkiä. Mikähän elukka nämä jäljet on tehnyt? Ei ainakaan Mauri!

No, katsotaan, mihin se Emäntä minua vielä kiikuttaa. Jään sitä miettimään. Kaipa Emäntä aina silloin tällöin päivittää liikkeitäni tänne blogiinkin. Jos kiinnostaa, niin käy kurkkailemassa Topin touhuja.