perjantai 1. lokakuuta 2021

SYKSYN SYLISSÄ

 Kylläpä on aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi antanut kuulua itsestäni. No, syy on kyllä Emännän, joka on ollut saamaton päivittämään omiakaan kuulumisiaan, saati sitten minun touhuistani. No, alkuviikon kauniiden syyspäivien innoittamana Emäntä kuitenkin otti kameran ja minut kainaloonsa ja asteli kotinsa lähitienoille.

Ihan siinä pihapiirissä ihasteltiin sinistä taivasta ja kullankeltaisina ja punaisina hohtavia lehtiä.


Sitten mentiin rantaan. Niin kaunista oli, kun syksyiseen asuunsa pukeutuneet puut peilasivat itseään tyynen järven pintaan. Tuolla, jos missä mieli rauhoittuu!




Ei se Emäntä malta paljon pysyä pois metsästä. Paitsi tietysti hirvikärpästen aikaan. Yök, ne ovatkin todella inhottavia!

Metsä ei tuota pettymystä tälläkään kertaa. Vihreys, rauha, hento tuulen suhina! Vielä on sieniä, vaikka suurin osa lienee jo syömäkelvotonta. Suppilovahveroita ei tosin löydetty.



Minä en haukannut tästä sienestä palastakaan!

Mikäpä on sammalmättäällä köllötellessä!


Enää ei kuulu linnunlaulu kuin keväällä tässä samassa paikassa. Vain yksinäisellä variksella oli asiaa. Emäntä tuntee haikeutta aina tähän aikaan vuodesta. Ehkä minäkin vähäsen, mutta ajattelen, että kyllä vajaa vuosi taas pian menee, päivä pitenee, linnut lirkuttelevat, metsä soi. Kaikella on aikansa, kauneutensa myös tällä ajalla!

Lempeän leppoisaa lokakuuta toivottelee Topi, joka tällä postauksella osallistuu myös Pieni Lintu-blogin makroTex-haasteeseen.


                                                        Pieni Lintu - MakroTex challenge



torstai 22. heinäkuuta 2021

KÄVÄISIN KUUSAMOSSA

 Emäntä ja Isäntä pääsevät aniharvoin reissaamaan yhdessä. Isäntä on niin innokas askartelemaan ja rakentamaan, että hänen vapaa-aikansa tahtoo mennä kotinurkissa. Hyvä niin, että on taitava Isäntä.

Olipa kuitenkin mukavaa, että heinäkuun alussa Emäntä, Isäntä ja ystäväpariskunta pakkasivat matkakassit ja suuntasivat Kuusamoon. Yllätys, yllätys: minä pääsin mukaan!

Suurpetokeskuksessa oli jännittävää käydä! Pääsi näkemään ihan läheltä oikeita karhuja. Tosin ne olivat helteen takia aika noiveita, mutta kyllä niille oppaan tarjoamat vihannekset, hedelmät ja hunaja maistui.
 

Tässä kuvassa Juuso-karhu on menossa hoitajansa Sulo Karjalaisen avustuksella taiteilemaan.

Ja tällaista jälkeä Juuson tassuista syntyi:


Aikamoisia karvakasoja nämä nallet! Näyttävät niin lempeiltä, mutta ovat kuulemma melkoisia petoja. Onneksi oli tuo aita välissä.


Ihan näin lähelle pääsin yhtä nallea. Emännän teki mieli vähän silitellä karhua korvasta, mutta onneksi malttoi mielensä. Olisi voinut tulla kotiin sormitta. 

            

Yksisilmäinen ilves kurkisteli aidan takaa. Onpa hyvä, että nämä turvattomat ja orvot eläimet ovat päässeet hyvään hoitoon. Opas jutteli niille lempeästi ja se tuntui suorastaan liikuttavalta.

Pääsin veneen kyytiin Julma- Ölkyllä. Isäntä ja rouva Ystävä lähtivät kulkemaan lenkkipolkuja pitkin ja Emäntä sekä herra Ystävä halusivat kiertää kanjonin vettä pitkin. Huh, huimat olivat jykevät kallioseinämät.

Veneretkeilijät  taisivat vähän ihmetellä, kun Emäntä kaivoi minut repusta esiin, mutta mitäs sillä väliä!



Koska Isäntä ja rouva Ystävä viipyivät haastavalla kävelyreitillä pitkään, päättivät Emäntä ja herra Ystävä odotellessaan samota vähän matkaa metsäreitillä. Aika korkealle kiipesivät maisemia ihailemaan. Sää oli helteinen ja hiki virtasi, mutta olo oli onnellinen.


Porojakin reissussa nähtiin ja niitä piti väistellä tiellä. Oli ne komeita sarvineen ja pienet vasat niin hellyttäviä.


Emäntä ja Isäntä ystävineen kävivät myös Kiutakönkäällä, mutta minä lepäilin sen päivän hotellihuoneessa. Kuusamon keskustassa vierailivat myös Hannu Hautalan valokuvia katsomassa. Kas kummaa, siellä oli serkkujakin paikalla.



Olipas niin mukava reissu!








keskiviikko 19. toukokuuta 2021

KUKKAISJUTTUJA

 Hei pitkästä aikaa!

Lumet ovat jo sulaneet ja tilalle on tullut kukkasten loisto. On se ihmeellistä, miten viime talven tosi isot lumimäärät lopulta sulivat. Nyt kylvetään auringonpaisteessa ja lämmössä. Niin mukavaa! Siitäkin huolimatta, että hikeä pukkaa Tupasvillatontun myssyn alle, mutta eipä ole aihetta valittamiseen.

Emännän ja Isännän pihapiirissä kukkii jo melkoisen moni kukkanen. Istahdin tähän värikkään esikkopuskan viereen. Tämmöinen harmaanpuoleinen tonttu-ukko rakastaa värejä.


Emäntä on ostellut menneinä vuosina kylän "puutarhagurulta" erilaisia taimia ja hyvin ne ovat sopeutuneet tämänkin vanhan talon pihapenkkiin. Niinkuin nyt tämä erikoisen värinen vuokkokin.


Akileijat ovat tosin olleet tämän talon nurkilla jo vuosikymmeniä ja Emäntä on niitä joutunut poistamaankin, kun kukka tuntuu viihtyvän ja leviävän vähän liiankin tehokkaasti vieden tilaa muilta kasveilta.

Viime yön rankkasade jätti timantteja akileijan lehdille.


Joskus monta vuotta sitten Emäntä istutti pääsiäisnarsissien sipulit maahan ja siitä lähtien ne ovat ilahduttaneet jokakeväisellä kukinnallaan.

Topi Tonttunen viidakossa. 😊

Piha on täynnä pieniä aurinkojakin. Emäntä iloitsee voikukista eikä raaski niitä hävittää. Miksi pitäisikään? 


Emäntä odottelee, että saa tehdä ensimmäisen kerran voikukkaseppeleen Pienelle Ihmiselle. Minä sain lakkini koristukseksi harjoituskappaleen. Kyllä nyt kelpaa!


Kellarin kulmalla ruohikko sinertelee. Sielläpä kasvaa Emännän yksi lempikukkasista: lemmikki! Emäntä rakasti niitä jo pienenä tyttönä. Ihastuukohan Pieni Ihminenkin niihin? Varmasti, jos mummuunsa tulee!




Pihapiirissä viihtyvät pääskyset säestivät tätä kuvausreissua. Vai naureskelevatko keskenään Emännän aivoituksille?


PS. Osallistun tällä postauksella PIENI LINTU - blogin haasteeseen KUKKA. 

                                                                 Pieni Lintu - MakroTex challenge


lauantai 17. huhtikuuta 2021

SAUNAILTA

Koska tänään on aurinko paistanut jo todella lämpimästi, innoitti se myös isäntäväkeä lämmittämään pihasaunan pitkän talven jälkeen. No, tosin Isäntä ja Kuopus saunoivat pihasaunassa jouluaattona, mitä ei vielä koskaan ollut tapahtunut aiemmin.

Tuumasta toimeen: Emäntä laittoi jo hyvissä ajoin kiukaan pesään tulet ja samalla pesi saunan käyttövalmiiksi. Minä paistattelin päivää saunan kuistilla ja ihmettelin Emännän intoa. Oi, miten ihanasti aurinko lämmitti tontun partaa!


Kevät on jo pitkällä, mutta kyllä katvepaikoissa vielä luntakin löytyy. Pukuhuoneen ikkunasta sen totesin. Kunhan ensi viikko kylvetään auringonpaisteessa, luulisi lumienkin hupenevan melkein silmissä.

 Isäntä ja Emäntä kylpevät lähes joka ilta. Jos ei kotona, niin sitten uimahallissa vesijuoksujen jälkeen. Saunattomat illat taitavat vuodessa jäädä yhden käden sormilla laskettaviksi.Mikäs sen lokoisampaa, kun kellahtaa selälleen saunan lauteille ja antaa lämmön hyväillä kehoa? Rentoutushoitoa parhaimmasta päästä!

Emäntä malttoi istahtaa tulen ääreen puita lisätessään. Siinä sitä istuttiin ihan hiljaa ja kuunneltiin tulen rauhoittavaa ääntä.

Isäntä rakensi ihan itse tämän saunan vuonna 2012. Sitä ennen samalla paikalla oli pikkuinen punainen sauna, joka oli rakennettu joskus 1930-luvulla. Uuteen saunaan kierrätettiin vanhat ikkunat. Tämä nykyinen sauna on saanut harmaantua rauhassa ilman maalipintaa. Tämmöinen harmaa hirsiseinä on niin kaunis!

Ja muuten: kiuas lämpiää jälleen huomisiltana! Kesää kohti mennään!


SYKSYN SYLISSÄ

 Kylläpä on aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi antanut kuulua itsestäni. No, syy on kyllä Emännän, joka on ollut saamaton päivittämään omi...